Unelma onnesta. Se syntyi oikeastaan jo toissa vuonna, kun jouluaatonaatonaattona häärimme kaikkea yhdessä keittiössä, ja hoitelimme yhdessä viimeisiä siivouksia, ennen kuin sinä lähdit vanhempiesi luokse joulun viettoon. Minä jäin tavalliseen tapaan omieni luokse kuten aiempinakin vuosina, sillä en osaa kuvitella joulua ilman omaa (lapsuudenaikaista) perhettäni. Muistan sen hyvin; olin samaan aikaan todella iloinen ja helpottunut, kun viimein saimme "lyötyä asian lukkoon". Siitä kun oli ollut puhetta jo niiin kauan...
... Silti siinä onnesta ylimmilläni olin samalla jotenkin varautunut; vaikka olemme olleet yhdessä pitkään, mietin edelleen hyväksytäänkö minut nyt virallisesti osaksi teidän perhettä, kun sen aika viimein on? entä sovinko varmasti siihen "muottiin" jota minulta ehkä odotetaan, ja toivotaan...
Kihlauduimme aika pian seurustelumme alun jälkeen, enkä silloin ollut varma, tuleeko suhteemme kestämään. Tähän on monta, toinen toistaan mielenkiintoisempaa syytä, jotka ilokseni ne on kaikki voitu todeta näin jälkeenpäin turhiksi epäilyiksi. Olen aina pitänyt kihlausta lupauksena avioliitosta, joten nopea aikataulu sen suhteen ei ikinä ollut lähellä omaa arvo/ajatusmaailmaani. Niin vain kävi, ja mietin välillä vielä itsekin, miten se on mahdollista. Toisaalta, eihän kukaan meistä pysty elämää käsikirjoittamaan. Ja jollain tasolla haluan uskoa, että kaikella tapahtuneella on aina oma tarkoituksensa.
Itselläni ei ikinä ole varsinaisesti ollut mitään kiirettä avioon, mutta kyllähän niistä häistä on pitkään unelmoitu. Olen ala-asteikäisestä tytöstä lähtien kerännyt tarkoin varjelemaani muistikirjaan kaikkea häihin liittyvää, ja yläasteiässä suunnitellut hääni monen monta kertaa pienimpiäkin yksityiskohtia myöden. Vielä ammattia opiskellessanikin näin selkeissä mielikuvissani, mitenkä näin 30-vuotiaana olen ollut onnellisesti aviossa jo muutaman vuoden. Mutta empä ole vielä sinne alttarille asti ehtinyt... Aina kuvitellaan että vuosi kihlauksesta
Vasta nyt, hieman vajaan 7 vuoden kihloissaolon jälkeen on tullut se hetki, kun tuo maaginen muistikirja on aika kaivaa esiin ja ihan aikuisten oikeasti ja ajatusmaailmalla käytävä läpi. Kyseenalaistaa paljon asioita, ja punnittava juttuja vakavasti naimisiinmenoon liittyen. Uskon että joitakin ideoita jää aivan takuulla käyttämättä, mutta joitain voi aivan varmasti harkita ja soveltaa. 😉 Suureen päiväämme on vielä enemmän kuin ruhtinaallisesti aikaa, koska haluamme säästää sekä suunnitella kaiken kunnolla. Nyt kun vain tietäisi mistä aloittaa... Aikaa onneksi on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristä päivääni kommentilla;
Jäikö joku erityisesti mietityttämään tai olitko jostain samaa/eri mieltä? risut ja ruusut kaikki ovat tervetulleita, kunhan pidät asiallisuuden mielessä! :) PS. Jos sulla on hyviä vinkkejä tai linkkejä, ja koet että ne voi olla hyödyksi muillekin niin olisin
kiitollinen jos jakaisit ne kanssani.